keikutan ja tasapainoilen kulttuuri on muutosta

Vaasan Kuntsimuseossa ei tunteita pihdata

http://kuntsi.vaasa.fi/nayttelyt_esilla.html

Vaasan kaupungin Kuntsikokoelman ympärille rakennetussa museossa on kaksi taidenäyttelyä joissa molemmissa kuvataan köyhiä ja kodittomia.

 Johanna Hackmanin isossa katsauksessa on myös muita teemoja kuten surukuvia ja muotokuvia. Hän on valokuvaaja, Toni R. Toivonen on maalari.

Valokuvien kodittomia kuvaavat varjomaiset hahmot kuvaavat mielestäni loistavasti sitä tapahtumaa kun me näemme kulkiessamma hädänalaisen ihmisen, kuinka pienen määrän informaatiota me tarvitsemmekaan ja toisen ihmisen ahdinko, pako tai nälkä ja pelko on koskettanut meitä (jos vaan haluamme).

Hackmanin kuvat ovatkin usein tarkentamattomia mikä ei suinkaan ole haitaksi koska ihmishahmon olennaisimmat viestit tällöin eivät hautaudu hetken pintaan. Nappien, nipukoiden  ja nyörien mallit eivät syrjäytä tajuntaan iskevää viestiä. Itse en ole valokuvataiteen ystävä koska pidän "kertojan liikkeillään valitsemasta" kuvakerronnasta mutta Hackmannin kuvien edessä lasken aseeni. Hän onnistuu kuljettamaan valokuvauksen "minä olin siellä"-todistuksen kotiin tavalla mitä esim ikoneissa käytetään. Ikonihan ei ole tulkinta vaan uudelleenkertominen joka perustuu alkuperäisen pyhäinkuvan muistiinmerkittyyn todistukseen, hänet on nähty, tällainen oli hänen katseensa, kulmansa nämä poimut ja viivat sen kertovat. Ikoni on tarkka ja keskittyy sitä kautta olennaiseen, resuisesta valokuvasta taas on kaikki epäolennainen tippunut pois.

Hackmannin kodittomuusaiheiset kuvat ovat näyttelyssä otsikon "Ilman meitä" alla mikä kuvannee kuilua heidän ja meidän välillä, siis meidän joilla on osoite ja huomisen ateriat ja sairauksiemme hoito edes jotenkin hallinnassa.

Kuntsin museon toinen taitelija Toivonen ei suostu jättämään köyhiä ja hyljeksittyjä väriseviksi huutomerkeiksi vaan antaa veistoksellisella maalaustyylillään heille kasvot. Toivonen on taitava muodon tutkija joka alistaa värin kertomaan ihmisen tarinaa. Hän näyttää kasvot tunteilematta ilman estetisointia mikä on hieno tapa osoittaa kunnioitusta mallia kohtaan. Nämä päivitetyt "rokonarpiset" http://www.bulevardi7.com/iso_kuva.php?nayta=5872 ovat uomassa joka on keskeistä suomalaista maalaushistoriaa!

Hackmannilla on myös muotokuvien sarja. Hän on rakentanut muotokuvistaan pienen huoneen joka yksistään on Vaasan matkan väärtti. Kuvat ja ripustus .....miten sen sanoisi....saamme osallistua sivistyneen, liberaalin rakkautta tihkuvan perheen, suvun ja ystäväpiirin meripihkanväriseen menneisyyteen meripihkan sisään rakennetussa seurusteluhuoneessa jossa menneet ja tulevat sukulaiset seinällä olevissa kuvissaan nyökkäilevät ja hymyilevät milloin sisään milloin ulos.

Hackman ei todellakaan ole mikään Helsinki Schoolin suoraa konfrontaatioita välttävä hifisti. Jos hän haluaa kertoa alastomuudesta ja surusta hän maalaa vaikka koko huoneen keskihintaisen viinipullon etiketin väriseksi ja laittaa siihen valoon Rafaelin enkelin puoliksi sammuneena ja vie kaikilta sanat suusta mutta antaa tunteen ja flamencolaulun kaupan päälle yksinkertaisen ja suoran kommunikaation keinoin. Taidetta Euroopan kaduilta olkaatte hyvät! Taidetta katoavan sivistyneistön kabineteista! Feminististä vouhottaavaa tunteilua, shampanjaa ja koskenkorvaa mutta kaikki tunteella.

http://kuntsi.vaasa.fi/nayttelyt_esilla.html 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.