keikutan ja tasapainoilen kulttuuri on muutosta

Kaksi suositusta tahmeille lukijoille

Kuulun tahmeiden lukijoiden ryhmään. Lukuharrastus jostain syystä tai ehkä monestakin syystä ei ole entisellään.

 Nyt on kuitenkin kesken kaksi kirjaa jotka nopeasti nousevat kassista junamatkoilla ja jalkojenlepuuttelutuokioilla.

Jos niinkuin pahoin pelkään lukemisen hiipuminen on muidenkin ongelma niin ehkä nämä teokset voisivat kiinnostaa teitäkin.

  Stephen Greenblattín Shakespeare valaisee William S´n tuotantoa hänen elämänkertansa valossa hauskasti, kirja on kai jonkinlaista yhteiskunnallista toimitatykitystä. Ihan helppo on seurata tekstiä vaikkei olekaan Shakespearin tuotanto erityisen hyvin hyppysissä. Kai sitä juuri nauttii kun saa paikata yleisisvistystään ja samalla viihdyttää itseään.

  Toinen kirja on samantapainen vaikka kerronta on enemmän huumoripuolelta. Alain Bennettín Epätavallinen lukija on edellistäkin helpompi nostaa esiin vaikka kassajonossa.  Enpä paljasta siitä mitään muuta kuin että tämän kirjan voi vaikka antaa kirjojen pariin huonosti houkuteltavalle myöhäisteinille tai 75-vuotiaalle mummolle joululahjaksi.

  Jotain kirjasta kertoo että sitä helmetistä etsiessä löytyi noin 50kpl. Eli meille kaikille populisteille sopivaa lukemista kai! 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Kalevi Kantele

Tahmea lukija? Hidas, lukihäiriöinen, haluton, nettiin hurahtanut, vai mikä? Näytät kuitenkin antavan arvoa lukemiselle. Mikä mättää?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jotenkin se liittyy elämäntapoihin ja nettiin hurahtamiseen. Sekä huonontuneeseen näköön. Totta on että arvostan lukemista mutta olen osittain hukannut sen.
Sellainen lukulevy voisi olla yksi ratkaisu mutta aika harvat teokset ovat kai käytettävissä sillä.
Joskus mietin että pitäisi pakata laukku täyteen kirjoja ja ostaa superhalpa chartermatka mihin vaan missä olisi valoa ja lämpöaä lukemiselle.
No eilen yöllä sain tuon Alan Bennettín loppuun. Ehkä vinkki itselleni onkin että pitää siirtyä helpompaan kamaan. Se oli muuten BASAM BOOKSín kustantama. Laadun tae.
Meinaan lukea Nabokovin Naurua pimeässä uudestaan ja tehdä blogin siitä, koska se kuvastaa tätä aikaa kun julkisuus ja valta siirtyy keltaiselle lehdistölle ja moottoripyöräjengeille.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Näin on käynyt! Tahmeaa on tuo lukupuoli.

Joskus muinoin kiinnosti historia, mutta jotenkin sitä tympääntyi noihin massamurhaajiin (kuten Aleksanteri Suuri, Caesar, Filip II, Napoleon, Viktoria, Nikolai II, Hitler, Stalin, Mao jne.), vaikka kansalliset historiat heitä ylistävätkin.

Neljä espanjankielistä kirjaa lojuu siellä sun' täällä, kirjanmerkit ovat sivuilla 15 .. 200. Englannin kielen teksteihin suhtaudun nykyisin melko nuivasti, se kieli kun mielestäni terrorisoi hegemoniallaan liiaksi kaikkia muita kieliä nykymaailmassa. Anopin perintönä nurkkiin kulkeutui Otavan iso tietosanakirja (1961), jonka osan 7 sain juuri kahlattua läpi. Siinä on sopivan pitkiä tarinoita meikäläiselle. Ne jaksaa yksitellen lukaista. Sellaista se on meikäläisen pitkäjänteisyys.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Noinhan se suht menee. Lyrikkaa ei ole pitkään aikaan tullut luettua myöskään. Ehkä nyt kun harrastan niitä historiallisia seuratansseja voisi sellainen mitallinen runous mennä läpi. Toivossa on hyvä elää.
Alan Bennettin Epätavallinen lukija on kyllä tietosanakirjafriikeillekin makoisa. Peukutan!