keikutan ja tasapainoilen kulttuuri on muutosta

Kopioinnista

Kuvat palutuvat aina esikuviin. Se on aivan keskeinen piirre kuvan tekemisessä ja kuvataiteessa. Kopiointi voi olla myös täysin kanonisoitu kuvataiteen metodi, esim vanha kiinalainen maalaustaide perustuu "aitoihin kopioihin".

Sen lisäksi että kuvat palautuvat esikuviinsa ikonisella tavalla on länsimaissakin harrastettu ja harrastetaan vieläkin maalausten kopiointia. Nämä erotetaan väärennöksistä sillä että kopiotu työ tehdään eri mittakaavassa kuin alkuperäinen.

Vasta digitaalinen tekniikka ja kuvankäsittely on tehnyt mahdolliseksi sellaisen kopioinnin joka on pelkkää tuhertelevaa varastelua mikä ei edistä mitään taiteellisia pyrkimyksiä. Se että osaa käyttää digitaalista kuvansiirtoa ja kuvamapulaatiota taiteellisesti onkin aivan erityisen vaativaa.

Muisti on sellainen järjestelmä joka suodattaa alkuperäisestä kohdekuvasta (ak) kaiken minkä "omistamme" siitä eli kaiken minkä pystymme toistamaan ilman että  ak on ihan nenämme edessä. Kaikki piirtäminen ja maalaaminen mallista perustuu muistiin ja kehittää muistia. Muisti siis pystyy kantamaan vain sisäistettyä informaatiota.

Kristiina Isolalla oli alkuperäinen kohdekuva. Siinä ei ole mitään tuomittavaa. Hän vaan ei siirtänyt sitä muistin kautta jolloin hän sillä pitkällä matkalla olisi hankkinut kuvaan ja sen tyylikeinoihin omistusoikeuden. Siinä prosessissa ak olisi toki muuttunut Isolan tulkinnaksi mutta oikeana ja sinnikkäänä taiteilijana Isola olisi onnistunut siirtämään ak´n laadun ja idean omaan kuvamaailmaansa. Hän olisi myös valinnut ja karsinut ja siirtänyt elementtejä koska kopiodessaan hän olisi priorisoinut niitä laatuominaisuuksia joita pitää olennaisina tai viehättävinä. Hän olisi ehkä vähitellen siirtänyt ak´n sivuun ja alkanut leikkimään niillä teemoilla jotka olivat yhteisiä ak´lle ja hänelle.

Piirtäminen ja maalaaminen on muistamista. Muisti  pystyy tallentamaan vain asioita jotka ovat omiamme. Käsivarainen kopiointi ei ole varkaus vaan kunnianosoitus, sisällön tulkinta-uusinta  osaksi tämän päivän yhteistä ajankuvaa .

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin ajattelen minäkin ja olen huomannut monissa omissakin töissäni olleen monia tahattomia kopiointeja, jotka ovat vain tarttuneet muistiini taidenäyttelyistä tai kirjoista. Isolan kopionti ei ollut muistinvaraista ja siksi se myös on niin ilmeistä ja selkeää jäljentämistä.

Tunnen kyllä myötätuntoa Isolaa kohtaan, joka nyt saa kärsiä tästä ihan suhteettoman paljon.. Suomalaiseen tyyliin tästä revitellään nyt pitkään ja hartaasti. Teko on toki tuomittava, mutta ei anteeksiantamaton.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Niin oma tuomio on aina pahin ja sitä hän luultavasti ei pääse pakoon. Revittely kai lähtee olettamuksesta että mokailija ei tunne häpeää.
Jotenkin kuitenkin kiinnostaa onko tässä kysymys designalan huonosta sisäisestä tasoon ja vaatimuksiin ja esteettisiin kysymyksiin pureutuvasta keskenäisestä kommunikaatiosta. Onko designalalla oikeita auktoriteetteja enää Kai Frankin jälkeen? Hän oli auktoriteetti ja sellaisia tarvitaan. Muuten pääsee raha ja vallanhimo ratkaisemaan ja joku ala voi korruptoitua.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Jaa, minä taas tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka yrittävät rehellisin konstein mutta jäävät vaille suurta menestystä, enkä tippaakaan niitä kohtaan, jotka hankkivat huijaamalla miljoonatulot. "Isola on kärsinyt suhteettoman paljon." Minusta hän on hyötynyt suhteettoman paljon alhaisesta teostaan, jota ei voi vahingoksi selittää. Saa minun puolestani itkeä häpeäänsä koko matkan pankkitililleen niin kuin Liberace (vai kuka se nyt taas oli).

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Isolan syyllisyyden korostaminen ei palvele sitä että koko yhteisö 'suomibrandidisain'-yhteisö alkaisi tarkastelemaan arvojaan ja toimintakulttuuriaan sekä viestiensä sisältöä. Sisällöstä on loppujen lopuksi kyse. Palaan asiaan uudessa blogissa.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Tieteellisissä julkaisuissa aivan tavallisia ovat kopioidut kuvat, joihin on tehty pieni muokkaus, lisäys tai poisto. Yleensä selityksissä lukee "modified from xxx". Miksi ei kuvataiteisiin voi soveltaa samaa? Finnairin kylkeen pieni lisäys.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä 'voi' jos haluaa olla design-kehitysmaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Hyvä aihe myös kuvallinen viestintä tieteellisissä julkaisuissa, kiitos vinkistä.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Niiden joukosta löytyy esteettisestikin vaikuttavia, sekä mallikonstruktioita että kuvia luonnosta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vaatemuodissa ja kodinsisustuksessa on myös ihan tavallista kopioida, vai miten voimme ymmärtää esimerkiksi Ikean valtavaa menestystä maailmalla? Se mitä me näemme hienoimmissa sisustuslehdissä tänään on huomenna Ikeassa, tosin pikku nyanssein muutettuna. Suunnittelu on siellä upeasti hallussa ja sopii jokaisen kukkarolle kuten on nähty. Olen lukenut, että suunnittelijoiden armeijat kiertävät maailmalla kopsaamassa eturivin desingereiden malleja.

Muodissa on sama juttu. Muistan kerrankin kun Italiassa olin myöhään illalla liikenteessä hienolla muotikadulla, niin minun edelläni kuvasi kiinalainen valokuvaaja näyteikkunoita joissa oli esillä viimeistä huippumuotia. Kuvaaja toimi huippunopeudella ja häipyi sen jälkeen nopeasti - vielä samana yönä todennäköisesti kuvat olivat Kiinassa ja viikon päästä kuluttajilla, tosin muokattuina halpakopioina.

Eihän se mukavaa ole suunnittelijoille, mutta toisaalta kuka sen sanoo mikä kauluksen malli tai hameenhelman pituus olisi jonkun yksinoikeus ja/tai rahastuksen kohde?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Aitous ei tosiaankaan enää ole hyve. Siinä mielessä tästä Isolan mokasta noussut kohu on hieman suhteeton. Mutta aitouden soisi olevan hyve.
Taideteollisessa on muuten piirustuksen ja maalauksen osastoa vuosien varrella pienennetty (varmaan juuri digioppien kustannuksella). Meillä saattaa olla designersukupolvi joka ei osaa oikeasti ilmaista itseään kuvallisesti senkun kopsailevat mitä sattuu. Silloin katoaa myös taju koko kuvakielestä. Juuri tämän lentokonekuvan "ikeamaisuus" on minusta suurin ongelma. Kuva on ainoastaan koristeellinen koska se ei ole Suomessa tehty se ei auta meitä itsetulkinnassamma vaan viestittää että "mekin osaamme ikeoida". No rikkaista maista tulevat ovat saaneet ihan tarpeeksi nähdä ikeatyylistä maailman visuaalista perintöä kertakäyttöisesti hyödyntävää "hyvännäköistä" designiä. Minkäänlainen Suomiylpeys ei muodostu jos yritämme kilpailla Ikean kanssa Ikean metodeilla.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Jos tehdään yksittäiskappaleita, ei kovin paljon kannata suunnitella tai tulee liian kallis. Massatuotemarkkinoilla vasta hyvä suunnittelu kannattaa ja esimerkiksi Ikea on siinä todella hyvä. Nokiakin oli, mutta eivät softapuolta hallinneet riittävän hyvin, kun yrittivät symbianissa tehdä kaiken alusta lähtien itse ja sitten lopettivat sen käytännössä kokonaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #19

No kannattamista voi ajatella myös niinkuin esim sun ja mun keskustelu ihan tässä nyt. Tämä tapahtuu Niklas Herlinin pääomasijoituksen turvin mutta me kaikki kokoajan tuotekehitämme tätä. Kyllä se paremmin kannattaa kuin epäonnistunut riskisijoitus. Joka kerta kun joku oppii jotain niin pankkiin kilahtaa rahaa. Ja tässä on monta tekijää jotka koko ajan oppivat jotain.
Sanoisin että suunnittelematta ei kannata mitään tehdä kun sinä sanot:"Jos tehdään yksittäiskappaleita, ei kovin paljon kannata suunnitella tai tulee liian kallis" Siis esim tuollainen logomainen koriste lentsikassa. Joko sen suunnittelee perinpojjaisesti myös sisällön puolesta tai sitten ei laita mitään logoa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #20

Kuvataidepuoli ei ole vahvoja alueitani. Huonekaluja olen itse harrastuspohjalla tehnyt. Viimeisin: http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/1... Se oli kai sen takia niin pienellä suunnittelulla tehty, että jos sitä olisi lähtenyt tarkemmin miettimään, se ei olisi vielä valmis. Joskus aloitellessa olen tehnyt paljon kunnianhimoisempia, mutta niissä on ollut mukana paljon opettelua. Sen niistä kai parhaiten oppi, että kannattaa käyttää mahdollisimman standardiratkaisuja, niin onnistuu varmemmin heti ensimmäisellä kerralla.

Sitä tietysti ikea-tyyppisessä suunnittelussa voi pitää huonona, että se on suurimmaksi osaksi ihan tavanomaista insinöörityötä. Muotoilulla on oma roolinsa, mutta tärkeämpää on valmistus, varastointi ja hinta. Esimerkiksi Eero Aarnion pallo-tuolia Ikea ei olisi koskaan päästänyt idea-astetta pidemmälle, se veisi liikaa varastotilaa. Niin ja minun mielipiteeni siitä tuolista on, että se on huonosti suunniteltu.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #21

Ikeasta vielä sen verran, että kaipa he toimivat pääsääntöisesti kuten muutkin kuluttajatuotteita myyvät suuryritykset. Scouttaavat trendejä ja mielenkiintoisia ideoita ja muokkaavat niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Jos lopputulos on tuoreen designin 1:1 kopsu ainoana erona vaikkapa laatikoitavuus, on tapa hieman vastenmielinen. Muutoinhan sekä insinöörit että muotoilijat palvelevat yrityksen konseptia, joka on ollut uraa uurtava = loistava.

Mutta eipä ole Ikeassa näkynyt puhallettavaa palloa eikä pastillia tuolina. Enkä tykkää minäkään pallo-tuolista. Esim Fatboy on sata kertaa fiksumpi tuote.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #21

No onhan tuossa tuolissa aivan valtavasti suunnittelua, eihän siitä edes muuten olisi tullut mitään. Osaaminen vaan tekee ettei suunnittelu tunnu. Varmaan ikealla on hyviäkin tuotteita mutta hirveästi on aivan roskaa mikä mainoskuvissa näyttää ei edes hyvältä vaan trendikkäältä.
Tuo puuta kiertävä tuoli on juuri hyvä esimerkki että kun siinä istuu niin näkee konstruktion ja jotenkin saa nauttia sen tukevasta mutta myös älykkäänkauniista kantamisesta. Ikea on täyttänyt maan pienillä sohva- tai kulmapöydillä jotka kyllä ovat varastointiongelma kaatopaikoilla!
Ikeassa inhottaa tuotteiden ja konseptin piiloviesti joka kai lähinnä on kotisi on alati muuttuva näyttämö. Kun kodinsisustus muuttuu trendikkyyden näyttämöksi katkeavat esim sukupolvien väliset siteet ja kaikki mikä niissä kulkee.
Pallotuoli oli kai kiva valokuvissa ja se ilmensi aikansa tulevaisuudenuskoa niin viktoriaanisessa esineessä kuin nojatuoli. En ole koskaan tuntenut ketää jolla olisi sellainen ollut tai olisi. Joissain kirjastoissa on sen tapaisia lukutuoleja mikä kyllä on ihan kiva.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #25

Pallotuolin hinta on 7080 €, joka jo kertoo, että tuotantoystävällisyyttä eli hintaa ei ole suunniteltu. Toimitusajan (6-7 viikkoa) perusteella sitä tehdään yksittäiskappaleita tilauksesta. Muotoilua en moiti, mutta kun kaikki tehdään sen ehdoilla tulee minun mielestäni usein muotopuolia hirviöitä.

Kiitos penkin kehuista. Se valmistui parin päivän rauhallisella tekemisellä, suunnittelu, materiaalien hankinta ja toteutus. Idea taisi kyllä hautua saman verran. Aika tasapainoinen kokonaissuunnitelma mielestäni.

Minä varmaan katson Ikean kalusteita aika eri silmin. Tärkeitä juttuja ovat kiinnityshelat, joita oli jo sata vuotta vanhoissa keskieurooppalaisissa teollisissa kalusteissa, joita nykyään myydään antiikkina. Ikea toi vain kuusiokoloavaimen tai yleisti sen. Uudempi juttu on ne aiempaa paksummat ontelorakenteiset levyt hyllyissä, pöytälevyissä jne. Hunajakennohan on luonnon rakenteista painon, materiaalin määrän ja jäykkyyden suhteen kaikkein nerokkain. Aaltopahvikenno kahden melko ohuen pintalevyn välissä on aika hyvä kopio. Ei tosin mikään uusi keksintö. Taisi suomalaisten asuntojen väliovissa sama rakenne yleistyä jo 60-luvulla. Kotipuusepälle nuo keinot vain soveltuvat aika huonosti, mutta teolliseen valmistukseen ne tuovat kilpailukykyä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #30

Kiva kun otit nuo kennovälilevyt esiin ; ) Minustakin se on nerokas kevyt ratkaisu ja kaikki puhe massiivipuusta vaan massiivipuun takia vähän noloa. Minun asunnossani on tuollaiset ovet ja yhtä olen lyhentänyt ja tehnyt (poikani tarkemmin sanottuna) siitä ison kaapin oven. Meillä on myös vaatehuoneen alkuperäishyllyt (1972) tätä kennosysteemiä joka on jotenkin elegantti ratkaisu.
Minulla on myös 60-luvulla käytettynä ostettu (annankadun narikkadivarista) pikkuinen hyllykkö samaa systeemiä. Se on päällystetty puuimitaatiopaperilla ja on rakas ja hauska ja kestää aikaa ihan kummasti. Kuusikymmentäluvulla otettiin kovalevy käyttöön mikä mahdollisti nämä konstruktiot.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #31

Massiivipuulaakaovet taitavat aina vääntyä ajan myötä, mutta peiliovet pysyvät aika hyvin suorina. Kennorakenteesta ovissa on paljon variaatioita. Puulastua on käytetty pahvin sijaan ja vaneri pinnassa on kovempi, mutta taitaa vääntyä helpommin. Kovalevy eli nykyään MDF on suunnilleen prässättyä pahvia eli osa ovista on melkein kokonaan pahvia.

Mutta tuo kotelorakenne on kyllä sellainen, joka vielä varmasti kehittyy vaikkapa 3D-tulostuksen ansiosta. Voisi matkia täydellisemmin luontoa hunajakennon muodolla ja vaihdella tiheyttä rasituksien mukaan. Puiden ja muiden kasvien rakenne tarjoaisi monia mielenkiintoisia malleja, jos vain niitä pystyisi paremmin matkimaan, josta taas hieno aasinsilta alkuperäiseen aiheeseen, kun yksi kopioi metsän kuvaa kankaalle yksinkertaistaen ja toinen edelleen sitä, on vain tämä jälkimmäinen se kopioija. Aika hassua.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #36

Niin, paitsi että mun pointtihan oli että haltuunottaminen ei ole huonoa kopioimista. Vähän kuin tekis kennorakennelman näköistä mutta hataraa. Tunnen yhden joka miettii juuri noita kantavia rakenteita suhteessa 3d tulostukseen. Matematiikan alalla tutkitaan myös tota aihetta muistaakseni nimellä packing pakkaantuminen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #39

Tuo immateriaoikeudellinen puoli on kauhean hankala. On erittäin harvinaista, että joku luo tai keksii jotain todella uutta. Toisaalta on tehty järjestelmiä, joissa on oletuksena, että melkein mikä tahansa voi olla uutta. Slashdotissa oli äskettäin uutisreferaatti väitteestä, että uuden kännykän sisältämien mahdollisten patenttirikkomusten tarkistaminen olisi neljä kertaa niin työlästä kuin sen suunnitteleminen, joten sitä tarkistamista ei kannata tehdä. Tuo oli ulkomuistista, mutta ainakin suurinpiirtein oikein.

Immateriaoikeudet perustuvat sopimuksiin ja ne ovat muuttuneet melkoista vauhtia. Hyvästä ja huonosta puhuminen niiden yhteydessä on lähinnä mielipidekysymys ja mielipiteitä kyllä riittää. Sen olen ollut huomaavinani, että mielipide, jolla on eniten rahaa takanaan voittaa.

Välillä Ikea-teemaan. Eilen oli slashdotissa referaatti juttuun Open-Source House Building. Se videokin kannattaa katsoa, jos kielitaito riittää. Innostuin ensin, mutta sitten muistin, että onhan Ikeakin jo laajenemassa talobisnekseen ja talotehtaita on ennenkin ollut. Se oli uutta jatkogooglailusta, että CNC-ohjattujen työstökeskusten teko-ohjeita on vapaasti jaossa ja jos mittatarkkuus ei tarvitse olla kovin suuri, voi runko olla vaneriakin, joten talon rungon osien työstämiseen sopivan koneen saisi muutamalla tonnilla tai halvemmallakin. Periaatteessa 3D-tulostin on ihan sama laite, siinä on vain tulostuspää jyrsinterän sijasta.

Tekulla pahimman näköisiä kaavoja olivat hitsattujen rakenteiden lujuuslaskut ja ne oli vain likimääräisiä sekä rakenteet suorakulmaisia ja suoria. 3D-tulostuksella kun pystyy tekemään suljettuja onttoja muotoja ja muuta kivaa, joka ei ole ennen onnistunut, niin on siinä laskemista, voin kuvitella.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #31

Kennolevy on tosiaan erittäin käyttökelpoinen tekninen oivallus ja hienoimmillaan kun se mahdollistaa uudenlaisen näkökulman tuotteen suunnitteluun. Kuten tuo Lack-hylly tuossa, joka rakenteensa ansiosta on kyllin kevyt ripustautuakseen pelkästään juurestaan gyprociinkin, ilman poikkeuksellisen jytynkiä ankkuria.

Kennolevylle löytyy tosi huonojakin käyttökohteita, kuten tuo tiskipöytä tuossa (ei Ikea). Itse en myisi pahvista tiskipöytää, vaikka jotenkin huijauduinkin sellaisen ostamaan ja ehkä juuri siksi. Ei mitään järkeä. Levahti kuukaudessa tiskikoneen päältä, ennenkuin tajusin ettei sitä voi avata ennen jäähtymistä. Ei mitään järkeä.

Massiivipuuhun taas liittyy perintöesineen lataus ja jämäkät rakenteet, joille on kohdekohtaisen luonnollinen tilaus. Arvonsa se ansaitsee, muttei minustakaan väärin tai tarpeettomasti käytettynä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #30

Minä taas en osaa katsoa Ikean kalusteita pelkkinä huonekaluina tai niiden teknisinä ratkaisuina, koska niin silmiinpistävän kiehtova on yrityksen kokonaiskonsepti. On ollut rohkeaa valita yrityksen kannalta logistisesti toimivin vaihtoehto ajassa, jossa muut ovat myyneet kalusteet kokonaisina.

Ja huomata sen toimivan ihmisille itselleenkin. Joilta on urbanisoitumisen myötä pudonneet työkalut käsistä ja joiden käsityötarpeet täyttää ikelainen silloin, toinen tällöin. Joiden autot voidan pakata täyteen mukavan litteitä paketteja. Jotka säästävät aikaa samoillessaan loogisessa noutovarastossa ilman, että pitää etsiä loputtomiin myyjiä, jotka mutkikkaan prosessin kautta saattavat tavaran hyppysiin.

Minulla ei ole mitään myöskään sitä vastaan, että uudet sukupolvet haluavat tehdä maailmastaan itsensä näköisen. Ja että Ikea on suonut meille, jotka emme voi ostella kymppitonnin design-tuoleja, mahdollisuuden esittäytyä ajan hengen mukaisesti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #32

Ne kiinnityshelat ja kuusiokoloavain mahdollistavat sen logistisesti toimivimman ratkaisun eli ihan samaa oikeastaan näemme. Kun riittävän monta kertaa muuttaa, purettavat ja kasattavat kalusteet ovat itsestäänselvyys.

On sillä kääntöpuolikin. Liimattu rakenne on aina tukevampi ja joitakin osia kannattaa tehdä kotelorakenteenomaisesti. Kirjahyllyjä melko ohuestakin lastulevystä ja mieluummin vaneri takalevynä tekee helposti, nopeasti ja yllättävän kestävinä. Ne on kuitenkin hyvä mitoittaa niin, että liikkuvat helposti ja mielellään myös hiukan tuhlata materiaalia tekemällä useampana modulina. Tekee tapitusrei'ille mallineen, niin loppu sujuu ihan sarjatyön tapaan.

Kokonaiskonsepti on Ikeasta hyvä sana ja kattaa paljon muutakin kuin logistiikan. Kun on itse useammankinlaatuista tuotekehitystä tehnyt, niin Ikean touhuista löytää helpolla monenlaista ahaa-elämystä, noinhan se tietysti kannattaa tehdä. Yleensä ne kyllä ovat niin yksinkertaisia ja vanhojakin, että ihmetyttää miksei kukaan muu ole älynnyt. Farkut tehtiin aluksi telttakankaasta ja Ikean kassit vähän uudempien telttojen pohjamuovista eli siinäkin sata vuotta vanhaa ideaa kierrätetään.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #35

Juu, ja ainakin niitä neljän millin kuusioavaimia on nyt riittävästi;) Useimmat Ikean kalusteet ovat olleet tarpeisiini riittävän tukevia, mutta jokunen tarpeettoman heppoinenkin mahtuu joukkoon. Kampradilla on ollut niin ainutlaatuisen monimuotoinen silmä bisneksensä ymmärtämiselle, että olen aina vähän fanittanut häntä. Ja annan anteeksi muutamat miinusmerkkiset lieveilmiöt.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen Vastaus kommenttiin #37

Itse olen ikea-miehen vastakohta, mutta kiva menää muuttoavuksi kavereille, joiden painavin esine on kaljakeissi ;)

Minua ei kukaan auta muutoissa ellei suunnilleen hengenlähdöllä uhkaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #42

Harrastatko sä raskaita perintöhuonekaluja? Kirjat kai eniten painaa, ja tuppaa jäädä muuttolaatikoihin.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Jos tehdään yksittäiskappale, jolla ei ole mitään virkaa, ei kannata paljon suunnitella. Eikä tehdä, paitsi koulutyöt. Kaikki teon tai merkityksen välineet sen sijaan on syytä suunnitella. Vaikkei nyt kaikkea erityisen huolella.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Mutta se metsän väki Finskin koneeseen on ollut, ennen kopioinnin paljastumista, viestinnällisesti oivallinen valinta ja finnish designin kannalta hieno juttu. Ongelma on nyt ainoastaan se mikä se on. Varastettu kuva on luonnollisesti käyttökelvoton.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mä en ole niin varma että se koskaan oli erityisen onnistunut, näyttävä kylläkin.
Suomalaisten suhde metsään on murroksessa. Metsä on luonnonvarainen puisto jossa se kaikkein paras koiranulkoiluttamispolku menee. Meillä on korkea metsäpuistoelintaso koska metsäpuisto on kaikkien ulottuvilla , vielä....ja niin edelleen ja niin edelleen.
Metsä ei enää ole relevantti ellei sitä määrittele uudestaan. Sehän juuri on muotolijan työtä se määrittely. Kun sen tekee piirtämällä ja maalaamalla ja sanoittamalla siitä tulee relevantti kuva. Jos nyt sitten metsän haluaa finskin logoksi.
Sen lisäksi että metsänväkikuva ilmensi slaavilaista luontomytologiaa, se oli viiskytlukulainen niinkuin marimekon alkutaival. Nostalginen ote näyttävästi tehtynä. Jos se oli päämäärä niin tulos oli hyvä mutta varkaus huonosti toteutettu. Nostalgia ehkä aina on jonkinlainen varkaus menneisyydestä. Mä tykkään että varkaus näkyy ja tuntuu; nostalgia ei lataa ja anna uutta sisältöä ja siksi vie maailmaa taaksepäin.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Sitä kuvaa ei voi puhtaalta pöydältä enää arvioida. Suomen metsäisyys on fakta, jonka juuri lentokoneesta voi helposti todeta. Jopa Helsingin. Mitä sitten jos suhde siihen on murroksessa. Luontoarvoja Suomi edelleen viestii. Veikkaan kuitenkin, että harva osasi etukäteen nähdä koneen kyljessä slaavilaisen luontomytologian.

Finskillä on aiemmin ollut ainakin Unikot, Muumit ja AB. Miksei niitä lennättelisi maailman taivailla. Moni näkyy jättävän sellaiset tekemättä.

Nostalgiaan suhtautuminen on tosi mutkikas juttu. Tunnen ihmisiä, jotka suunnittelevat tulevaisuutta, mutta ankkuroivat henkilökohtaisen elämänsä tarvikkeiston nostalgiaan. Ja ihmisiä, joiden tekeminen on silkkaa historiaa, mutta tarvikkeisto tätä päivää. Myös kaikkea siltä väliltä. Historia ja nykyisyys katsantuu ihmisille eri perspektiiveistä ja jokaiselle on niissä tehtävänsä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #28

Eiköhän me olla kutakuinkin samaa mieltä. Huomaan että jostain syystä en sure kun tämä metsäkuvio meni metsään vaikka jaan häpeän ja nolouden tapahtuneesta. Minulle varastava tekotapa ja tyhjä sisältö korreloivat. Tuollaista on nyt paljon ilmassa ( ; ))ja nyt sietääkin tulla sieltä alas ja keskustella sisällöstä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #29

Jos olit etukäteen aistinut metsän väen tyhjyyden, niin onnittelut tarkkanäköisyydestä:) Muilta se tyhjeni hiljan. Taiteessa ja taideteollisuudessa kun on aina mahdollisuus keksiä merkityksiä ja täyttää tyhjänä syntynytkin niillä mielikuvituksen ja kontekstin mukaan. Bluffi menee usein täydestä, jos merkityksiä keksivä taho vetelee sopivan oikeista naruista.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #33

Totta joka sana. Kuitenkin jälkipuinti voi herättää jotain hyvää, toivon

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nyt olikin uudessa HS-Kuukausiliitteessä kirjoitus jossa suomalaisuuden liittämistä metsään kritisoidaan.