keikutan ja tasapainoilen kulttuuri on muutosta

Perjantain suviskoira 5

  • Puheterapeutti Kirsi Kahela ja terapiakoira Raita. Kuvalähde Selkouutiset
    Puheterapeutti Kirsi Kahela ja terapiakoira Raita. Kuvalähde Selkouutiset
  • Lentokenttäkoira auttaa lentopelkoisia.Kuva Iltasanomat
    Lentokenttäkoira auttaa lentopelkoisia.Kuva Iltasanomat

Terapiakoirista on kehittymässä uusi suomenhevonen. Ilmapiiri on muuttunut koirayställiseksi sellaisten ilmiöiden kuin kirjastokoira Börje ansiosta. Koirat ovat osa yhteiskuntaa. 

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/terapiakoira-b%C3%B6rje-palk...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

No kaikkea sitä,mutta mikä,ettei..kirjastokoirasta en oo kuullukkaan.
Mutta tuo eka kuva..kattokaas ny..kaksi terapeuttia.Toinen puheterapeutti ja toinen joku muu..puhekupla koiruudelle..kuinka sinä nyt oikein voit?..
Ihan selkosesti.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Eikö ole hyvä kuva! Pian pitää minunkin hankkia lauluterapiakoira, saisi vielä osata laulaa mukana, sitähän ne tekevät. Oletko homannut koiran reagoivan rytmiin?

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Erittäin..ja tuohon,kun visioi vielä sellaisen puolivoimakkaasti huolestuneen lempeän äänen,niin sehän on siinä.Toisella terapeutilla todennäköisesti huolellisesti artikuloiva tätiääni..jos nyt kysyt,mikä on tätiääni,niin en minä tiedä..keksin sen just.
Mutta noin asiassa eteenpäin..sinäkökin olet musiikkiimmeinen,eli laulat.
Siitä tulee lisää sympatiapisteitä roppakaupalla.
En ole huomannut ainakaan rytmiin reagointia,mutta musiikkiin muuten kyllä.Viivi vilkaisee hieman altakulmiensa,kun rupean soittamaan ja menee jonnekkin muualle kauemmas.Se on jonkinverran just tollanen ääniarka,mistä tuolla toisaalla kirjoitit juttua sieltä luennolta.Kotona soitettiin ja laulettiin paljon,kun musiikki on lähisuvussa suoranainen sukuvika.Yksi laulava koira kyllä oli..ulvoi kuin susi,vaikka pieni kaveri olikin.Jos soittaja lisäsi volyymiä,niin,niin teki koirakin.
Musikaalinen kissa mulla oli..taisin jossain Juhon blogissa mainitakkin..kun rupesin soittamaan katti hyppäs pianon päälle ja alkoi huojumaan.olen siis kissanlumoojakin.:)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Apua, minähän tarvitsen terapiakoiran koska EN osaa laulaa. Haluaisin oppia mutta se on melko toivoton projekti. Liikkeen ja rytmin avulla jotain tulee suusta ulos mutta kylmiltään ei mitään ei sitten mitään. Käyn rytmiikkatunneilla ja siitä on apua. Epämusikaalisuus on mun jatkuva narratuksi tulleen-tunteen luoja mutta nykyään olen tarttunut härkää sarvista ja hakeudun yhä enemmän musiikin pariin.
Taitaa olla niin että koirat eivät aisti rytmejä niinkuin ihmiset, sehän on mielenkiintoista. Äänen korkeuksia kyllä. Mitäköhän aivotutkijat siihen sanovat.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Aha..ai et..no ei se mitään,en mä niitä sympatiapisteitä kuitenkaan pois ota.Kaikenlaiset onnenlahjathan ei suinkaan mene aina tasan.Minä olen kyllä musikaalinen ja hallitsen laulamiseen ja soittamiseen tarvittavan rytmiikan,mutta liikunnallista rytmiikkaa en hallitse ensinkään,ehkä sormien napsuttelua lukuunottamatta.Kai pitäis yrittää sambata ton Viivin tahtiin.Moni luulee olevansa epämusikaalinen vaikkei itseasiassa olekkaan.
Sanottaisko vaikka niin,että niin kauan,kun musiikki aiheuttaa myönteisiä tunteita,vaikka vain vähänkin,ei ole epämusikaalinen.Laulutonkin voi oppia laulamaan,mutta työtä se teettää ja täytyy olla intohimoa ja luonteenlujuutta,ettei oikein osaa sanoakkaan.Tuollaisesta rytmisestä harjoittelusta voi jotain apua ollakkin,mutta sen lisäksi äänen tuottamiseen tarvitaan paljon kehon eri osien hallintaa.Jos se sävelkorva kokonaan puuttuu niin auttaako siinä sitten mikään.
Koirathan kuulee ääntä niin korkeilta taajuuksilta,ettei immeinen niitä enää erota.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #7

Luonteenlujuutta löytyy noin periaatteessa, heh. Olen kai sillä alimmalla portaalla missä musiikki antaa myönteisiä tunteita. Lähes musiikkiautisti mutta koko ajan vähenevässä määrin.
Onko sulla ollut aina tai kauan niitä liikunnallisia rajotteita? Sormien napsutus ei muuten ole mikään helppo asia sekään jos ei ole siinä harjaantunut. Olen huomannut että kykyni siihen vaihtelee. Kun saan rytmistä ja meiningistä kiinni se onnistuu mutta aina en pysty tuottamaan napsahdusta.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #9

Mitä minkänlaiseen tanssimiseen tulee,niin isäni oli puujalka ja minä olen isäni poika,joten se on pelkästään sukuvika että suksi ei luista.Laulettuun musikkin olen kuulemma ollut vaikuttunut jo miltei kapalovauvana.Näistä nykyisistä liikuntarajoitteista,tässä on saanut nauttia seitsemän viimeisintä vuotta.En ole aivan jalaton mutta pitkälle en pääse,joten siksi tuo mopo.Napsuttelukin on toispuolista..käsi on leikattu.Eniten se harmitaa tossa pianistisoinnissa,kun kaikki trillit ei sujukkaan enää niin hienosti,kuin ennen.Musiikkiautismiin auttaa juutuupi oikein hyvin,mitä siellä ei ole,sitä ei tarvi,ja jokainen löytää omansa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #10

Nyt jäi mulle päälle että puhumme aika paljon riittämättömyyden tunteesta ja että terapiakoirateema on meidät siihen johdatellut. Taidan laittaa tämänkin päivän blogin samaa aihetta. Tosi hienoa saada niin todellista palautetta kun sulta saan vaikka myös vaativaakin. ; )
Täällä on nyt vasta lumi tullut siis pysyen maassa paria tuntia kauemmin.
Lumentulo aina muuttaa mielialaa, tyynnyttää.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #11

Kun nyt sanot ja asiaa hieman ajattelen,niin saatatpa tuhista tottakin..(koiraimmeiset tietysti tuhisee ja muut turisee)..jään odottamaan..
Täällä vähän alempana..siis jos himassa olet..on lunta luultavasti saman verran.Tyynnyttää ja piristääkin..ainakin näköjään tota meidän pikkuakkaa.Oisitpa nähnyt..ensimmäiseksi,kun ulos päästiin piti saada lunta naamaan,sitten muuhunkin kroppaan..mahtava koirabreikkitaqnssiesitys,pitkin,poikin selällään,mahallaan..siitä puuttui vain se kuvio,missä pyöritään pelkän päälaen varassa,mutta ei sekään kaukana ollut..viiden kilsan vakiolenkki heitettiin Kumpulan kartanon maastossa ja eukko ravasi ja peuhasi koko matkan,kuin varsat laitumella..ilo katsella hyvillä ja tyynillä mielin..kaikki kunnossa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #12

Vitsi se Viivi on hauska!
Mä käyn sielläpäin Sarjakuvakeskuksella ja Araliskirjastossa.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Toivottavasti terapiakoiria ei ruveta liiaksi "kehittämään":
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2519314/Ho...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kumpi meistä laittaa blogin noista vähemmän jaloista jalostuksista? Eivät kuitenkaan liity terapiakoiruuteen kai?

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Sikäli liittyvät, että ne ovat tuloksia tavoitteista "kehittää parempi". Joskus ehkä keksii ruveta jalostamaan superterapeuttisia koiria.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Tässä taannoin syksyllä tuli dokumentti ..sairaaksi jalostetut ystävämme..hirvittävää..jalostaminen on niin hemmetin väärä sana näissä asioissa.Tosta Jyrkin linkistä selviää jo jotakin.Itse en hyväksy koirien jalostusta näyttelymielessä mitenkään.Itse asiassa koiranäyttelyt pitäisi kieltää.Viivin edellinen elämä oli näyttelyperheessä.Koira ei sopeutunut,kun eli nälässä,ongelmia oli niin paljon,että koiraa oltiin viemässä piikille.Meillä on ruokaa ja muutenkin hyvä elämä,eikä ongelmia juuri ensinkään.Viivilläkin on rotuominaisuuksin kuuluvana pari jalostuksesta aiheutunutta vaivaa,mutta niitten kanssa eletään.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset