keikutan ja tasapainoilen kulttuuri on muutosta

Lauantainen suviskoira 6

  • Elin Danielson Gambogin maalaus tytöstä ja koirasta
    Elin Danielson Gambogin maalaus tytöstä ja koirasta
  • E.D.G.´n maalaus Rosasiskostaan
    E.D.G.´n maalaus Rosasiskostaan

Niin kauan kun koirat olivat metsästystä ja talon vahtimista varten ne kuvattiin osana jotain kokonaisuutta esim metsästysretkeä tai maalaistalon pihaa. Virallisten tehtäviensä lisäksi ne saattoivat hyvinkin ottaa erilaisia terapeutin tai ystävän rooleja mutta ehkä ei samassa mitassa kuin ns seurakoirat.

Elin Danielson Gambigin elämä ja ura ei ollut alun alkaenkaan mitään ruusuilla tanssimista vaan enemmänkin mittelöintiä erilaisten vastusten kanssa.

Kun hän kuvaa tuttava- tai asiakasperheen pikkutyttöä joka pitelee tamburiinia kädessään ja saa kannustusta pieneltä koiralta hän kuvaa mielestäni vailla mitään sokeria hyväosaisen pikkutytön mahdollisuuksia sekä kaikkea rohkaisua jota jopa koirakin antaa. Katsojalle jätetään tilaa kuvitella ja arvioida, eikä pikkutytöstä tehdä pikkuvanhaa muotokuvaa vaan kuvataan hänet sinä osana  turvallista porvariskotia mikä hän on.

Kuten nykyäänkin niin tuohon aikaan lapset usein saivat muodikkaita leluja kuten espanjavillityksen aikana tamburi oli pohjoiseuroopalaisen porvariston parissa. Voi hyvin kuvitella että tuosta statuslelusta ei irronnut suomalaistytön käsissä mitään kehityskelpoista vaan se saattoi enemmänkin häkellyttää. Siinä tilanteessa ymmärtävä koira varmasti oli tarpeen. Ja jos tyttö oli lahjakas ja sai opastusta ja kannustusta oli yhtä kaikki hyvä vähän purkaa tilannetta koiran kanssa.  

Elin D.G. on taitava mutta myös rohkeasti todellisuutta katsova maalari. Taito hiotuu siitä että näkee asioita joita ei halua jättää kertomatta. Myös siskonsa Rosan muotokuvassa hän mielestäni osaa ladata kuvaan pientä epävarmuutta ja tulevaisuuteen huolekasta suhtautumista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elin_Danielson-Gambogi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ilmeisesti Elin D.G. on kasannut kuvaan erittäin haastavia ja työläästi maalattavia osia.
Siskon muotokuvassa on eri materiaalista kultaesineitä, pitsinen huivi, kiiltokäsineet, raanerenkaat ja viuka.
Todellakin nuoren naisen ilmeessä on pientä epävarmuutta, mutta mielestäni myös jotain emansipatoorista uhma.
Hyvin on kuitenkin ilme vangittu.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ehkä huolestuneisuuden näyttäminen ja itsensä haasteiden edessä kokoaminen olikin ja sinänsä emasipatorista. Jos lukee wikitietoja niin tytöillä oli syytä huoleen ja heiltä odotettiin itsensä elättämistä ja muuta vastaavaa.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Kumpaakohan varten tuo tamburiini oikeastaan onkaan..tyttöä,vaiko koiraa?
Mahtaako kuvaus ollakkin koiranleikitystilanne..tamburiinia lyödään,ensin ja koira kenties mieltyy ääneen ja kuullakseen lisää nappaa siihen tassulla,kuten on nähnyt tytön tekevän..ei koira niin tyhmä ole,etteikö tajuaisi,että tuota on lyötävä,ennenkuin siitä ääni pääsee.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kas kummaa kun ei mulla käynyt mielessä että voihan se niin olla, täysin huoletonta koiran, niinkuin nykyään sanotaan, virikeleikkiä. Minä samaistuin tyttöön ja muistin kuinka tamburiinista joskus lapsena ei saanut mitään järkevää irti. Olin nuorin lapsi ja tunsin itseni aina vähän avuttonmaksi.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Ei minustakaan tamburiini mikään oikea soitin ollut,kuten ei kapulat,triangeli tai kastanjetitkaan..nykyäänhän ne kaikki taitaa löytyä sinfoniaorkesterinkin lyömäsoitinarsenaalista.Pitääpä tutustua tuohon tamburiinin käyttöhistoriaan vähän tarkemmin.
Kyllähän noi elukat ovat kiinnostuneita kilisevästä ja helisevästä,meillä ainakin molemmat.Viivillä on joku kilinäpallo ja Lumi katilla omansa,kyllä ne niitten kanssa pelaa...niin ja ihmispentuja unohtamatta..eikös se ensimmäinen lelu niilläkin ole helisevä?
En tiedä minä olen vieläkin joissain asioissa avuton,vaikkapa naulan lyömisessä ja napin ompelemisessa,mutta en ole antanut sen häiritä.Minä olin vanhin ja kun faija oli sitä mieltä,että olen ylipäätänsä kaikin tavoin avuton niin..siihen aikaan piti uskoa,että vanhemmat oli aina oikeassa..miten tässä nyt on kuitenkin eletty suhteellisen kohtuullisen hyvä elämä ..ainakin tähän asti.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #7

Afrikkalaisesta rummusta saa erilaisia ääniä ja siksi sillä voi soittaa melodioita tai "puhua". Tamburiineja on todella paljon maalauksissa löytyy esim hakusanalla basque. Se on kyllä ollut melko ulkomusiikillinen, melkein sisustusilmiö että niitä hankittiin.
Englantilaisessa kansanmusiikissa ne voi käyttää triangelia aika isossa roolissa. Jos saisi alkaa elämänsä uudestaan laittaisin itseni muskariin!
Nykyään voi kännykkään saada appín jossa on rytmikuvioita.
Piirtäminen on kai ainoa käytännöllismotorinen tapahtuma jossa en tunne itseäni ihan toivottomaksi ja se johtuu siitä että olen tehnyt sitä paljon ja säänöllisesti. Tietokoneellaistuminen ei edistä noita multa puuttuvia kykyjä ja valmiuksia mutta on tämä kivaa ja tästä on tullut uusi elämäntapa.
Perjantaina on muuten joko sarjakuvakeskuksella tai "kääntöpaikalla" sellainen sarjakuvatapahtuma johon yritän mennä.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Voihan tosin olla,että pitäis nähdä ja tulkita vain just tuo pysähtynyt hetki tuossa kuvassa.Pitää kai olla minun tavallani outo,kun ajatus lähteekin liikkeele ja pyrkii visioimaan sen,mitä kuvassa ei näykkään..hyvä vaiko paha,en minä tiiä..sanokaa te.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Minusta kuvia juuri kannattaa lukea niin että huomaa jos ne viittavat myös ulkopuolelleen. Elinin kuvat eivät olleet sievisteleviä tai makeilevia silloinkaan kun aihe oli noin idyllinen. Siksi ne herättävät ajatuksia. Jonkun Renoirin koirakuvat joita vielä joku päivä laitan tänne esim keskittyvät vaan pelkkään elämännautintoon verrattuna näihin.